Hyviä joloja, rakkaat

Vuosi 2017, ensimmäinen "uudella" kotisivullani https://feuerx.net:issä, lähenee loppuaan. Mikäs sen parempi tekosyy harjoittaa luovaa kirjoittamista, tuota taitoa täyttää sivu sanoilla jotka näyttävät siltä kuin yrittäisivät kertoa jotain, sitä kuitenkaan kertomatta? Ei sillä, ei minulla tällaisia taitoja ole. Ei ainakaan englanniksi, minkä tähden askartelen tämän selonteon tällä kielistä jaloimmalla, suomella.

Kuukausi - vai peräti kaksi - takaperin tulin pitkästä aikaa kokeneeksi hieman huono omatuntoa siitä etten ole saanut aikaiseksi proosaa sitten legendaarisen keskinkertaisen mutta valmiiksitulemisen tähden kehuttavan Lomaproosa - teoksen, jossa Rajol al Ramal ja Amrah al Helem toteuttivat salamurhaajafantasiaa. Mistä se johtui, mietin. Miksi menetin kiinnostukseni proosaan siinä korkeintaan parintuhannen sana jälkeen? Johtuiko siitä että olin kasvanut kesän 2013 jälkeen aikuiseksi, joilla ei tunnetusti ole mielikuvitusta? Vaaai olisiko tässä ongelmana se, että olen hirveän huono kirjoittamaan luovaa englantia (huolimatta yli kymmenvuotisesta jaksosta, jonka aikana olen lukenut kirjoja pääasiassa englanniksi)?

Tätä teoriaa testatakseni päätin että kaikki ei-tekninen kirjoitetaan vastedes taas suomeksi. Jos ensi vuonna lopetan stressaamisen ohjelmointihommista (ping ja pong) ja saan tarpeeksi energiaa ja aikaa aloittaa jonkinlaisen, kivan proosaprojektin, vaihtelun vuoksi pä finska.

Mutta niin, mitä tein menneenä vuonna?

Enimmäkseen ohjelmoin. Tämä softa, josta nytkin luet tätä tekstiä, säi leijonanosan ajasta ensimmäisinä kuukausina. Backend on yksinkertainen clojurella väsätty rajapinta postgresql:n päällä. Se ei vaatinut hirveästi vaivaa, toisinkuin selaimella sisällän lukemiseen tarkoitettu clojurescript - frontend. En ole koskaan luullut visuaalisten kykyjen olevan lähelläkään mitä luulen kielellisten kykyjeni olevan. Tämän tähden minun piti iteroida sivun tyylejä aika paljon, lopulta päätyen halpaan mukaelmaan http://jwz.org:in wordpressistä. Haaveilin myäs tekeväni selaimessa ajettavan emacsin kaltaisen <textarea>:n, mutta koska Reactin ja Javascriptin keyeventeistä on mahdoton havaita altin ja ctrl:n tilaa, tästä suunnitelmasta ei tullut juuri mitään.

Mikäs sen parempi tekonsyy opiskella tekemään Emacsilla muuta kuin konffaamaan oikoteitä ja generoimaan javaa?

Tein sitten etäisesti magittia muistuttavan otsikko-listan emacsiin. Tästä listasta voi luoda uusia posteja, sekä muokata vanhoja. Emacs - frontti toimii muuten hyvin, mutta epäilen että se sanitoi urleissa käytettävät postien otsikot huonosti, ja se saattaa sotkea muokattavan postin ID:n joissain tapauksissa, mikä johtaa siihen että backend tallentaa uuden postin yhtä ID:tä pienemmän päälle. Tutkin tätä keväällä, mutten keksinyt miksi ID häiriintyy, joten lisäsin tietokantaan ylimääräisen historiataulun. Jos posti menee väärälle ID:lle, voi feuerx.net:in shelliin kirjautua ja psql:llä palauttaa historitaulusta uusimmat postit kummallekin ID:lle.

Kun kyllästyin askartelemaan murja-blogia, aloin hahmotella tilekarttamoottoria ja sen editoria jotka eivät tappaisi macbookkini akkua. No, jekku, koodi käyttää OpenGL 4.3a, joten koodi ei tapa akkua koska softa kieltäytyy piirtämästä macillä mitään. Ekat kaksi kuukautta yritin askarrella sille omaa lispiä ja moottorin sisäistä tavukoodiformaattia, totesin toukokuussa että tätä kun tekee niin ei mitään muuta ehdikään tekemään, ja aloin toteuttaa muita osia. Noh, olen ympäri vuotta toteuttanut Qt- ja OpenGL - koodia, ja minulla saattaa olla jotain näytettävääkin. Olettaen että voin näyttää linux-koneella, koska puolimoderni OpenGL tekee macistä hyädyttämän ja Guile Scheme - riippuvuus tekee windowsista hyädyttämän.

Ohjelmointihommien lisäksi olen lukenut asioita. Kiinnostavin lukuprojekti on ollut Robin Hobbin Tawny Man - trilogia, joka on osoittanut minulle vaihtoehtoisen tavan tehdä salamurhafantasiaa. Valitettavasti kirjapinossani on lukemattomia lukemattomia opuksia. Onneksi ei sentään luettava lopu.