Pitkä vuosi, eikö

Harjoittelin aiemmin tänään tyhmän paskan tykittelyä twitteriin, tutkitaan saanko pidettyä luovat mehut pidempään kuin 280 merkkiä. Kannattaa muuten rekisteröityä twitteriin ja pistää meikä seurantaan, tykittelen sinne suurimman osan tajunnanvirrastani

Joulu on paras aika vuodesta heti toukokuun ja elokuun välisen ajan jälkeen. Suunnilleen heti joulun jälkeen (ts. about tapanina) alan pohtia kaikenlaisia asioita joita voisin tulevina aikoina toteuttaa. Näistä korkeintaan 10% toteutuu, viimeisimpinä esimerkkeinä varmaan tää saitti jolta luet tätä tekstiä ja uusin iteraatio tilekarttaeditorista. Ensimmäistä aloin jo joskus syksyllä parantelemaan uusilla ideoilla, korvasin ensin vanhan selainkoodin sellaisella joka menee kääntäjästä läpi vuonna 2020 ja sitten siivosin palvelinkoodin niin että ei harmita tehdä tälle sivustolle edellämainittuja "kaikenlaisia asioita".

Sivuston kehittämisessä haaveilen eniten siitä että saisin ipadilta käytettävissä olevan yli 280 merkin kirjoitusalustan ja jonkun oikeutuksen oman pädini näppäimistön olemassaololle. Näyttäisi myös hyvältä jos voisin väittää osaavani tehdä ipad-safarin kanssa yhteensopivaa selainkoodia, koska kyseinen selain ei ole tunnettu helposta komennettavuudestaan

Oon tänä syksynä yrittänyt kirjoittaa proosaa enemmän kuin olen kirjoittanut vuosiin. Tämä johtuu siitä että mulla on konsepteja joista haluaisin jalostaa jotain konkreettista luettavaa, siitä että On OlLut SattUneesTa SyYsTä vähän ylimääräistä tyhjää aikaa, sekä siitä että edellämainittu tilekarttaeditori on teknisesti yllättävän kehittynyt. Ja kun sanon kehittynyt, tarkoitan ettei se ole romahtanut oman painonsa ja mun ideaalien teknisten fantasioiden luomassa paineessa. Tarvitsisin käsikirjoituksen ja assetteja joilla koeajaa sitä, enkä halua tilata käsikirjoitusta ulkopuolelta, koska mulla on tarkka fantasia mekaniikoista joilla pelini tulee toimia, enkä usko että ulkopuolinen kirjoittaja osaa ottaa fantasiaani huomioon. Assetit saatan tilatakin ulkopuolelta, mutta sekä niiden tilaaminen että itse väsääminen lie helpompaa kunhan tarinasta tai kässäristä on valmistunut edes ensimmäinen luonnos.

Kirjoittamisessa ongelmaksi on osoittautunut se että mulla on 3 keskinkertaista ideaa, ei juuri hahmodesignia ja todella huonosti rakennettu maailma. Näiden yhdistäminen joksikin sadan kilosanan fantasiaproosaksi on työlästä. Projekti jäi aika pian alkamisensa jälkeen seisomaan ja väljähtymään, vaikka sillä saikin puolitoista hassua reaktiota ihmisiltä joita en tuntenut silloin kun viimeksi olen kirjoittanut proosaa ajatuksella ja vakavalla naamalla. Hassut reaktiot on kivoja, niiden takia teen tätä hommaa :D

Olin kuukausi tai pari takaperin hakemassa pirkkalan verkkokaupasta jotain järkevää, älykästä ja harkittua ostosta. Sillä reissulla huomasin että Assassin's Creed: Ezio Stories (PS4) - pelin hinta oli jossain 15€:ssä. Ostin pois, olin jo pitkään pohtinut että pitäisi uudelleenelää se aika elämästäni jolloin ikäni juuri ja juuri riitti kaljan ostamiseen laatupelien pelaamiseen, enkä halunnut käynnistää tietokonettani Windowsiin, asentaa ubisoftin DRM:ää ja muistella millä email/salasanaparilla olin rekisteröitynyt kyseiseen drm-palveluun. Joulukuussa korkkasin pelin ensimmäisen osan, eikä aikaakaan kun muistelin viimeisintä proosaluonnosta jonka olen saanut valmiiksi. Pitäisi kaivaa sen digiversio esiin jostain, portata se docx:stä johonkin oikeaan formaattiin, lukea läpi ettei siinä ole mitään ihan hirvittävää kuraa ja julkaista jos se läpäisee ennakkosensuurin.

Joka tapauksessa, muistelin tätä tarinaa, jonka kantava rakenne oli muistaakseni pöllitty AssCreedistä (salamurhaajakilta jonka rivijäsenenä päähenkilö aloittaa). Tämä muistaakseni mahdollisti joitain oikoteitä maailmanrakennuksessa. Osa maailmasta oli myös ideoitu ystävieni kanssa saman leivällisen pöydän ääressä ja digitoitu läppärille. Hahmosuunnittelu oli laiskaa dadaa. Suunnitelmaa oli kuitenkin niin paljon etten missään vaiheessa jäänyt pahasti jumiin, mulla oli jatkuvasti seuraavat kolme juonenkäännettä suunniteltuna.

Tällä reseptillä voisi teoriassa lähestyä tämänkin syksyn aikana ilmennyt tarvetta tiputella sanoja paperille. Jos ottaisin konsepteja osajoukosta lempitarinoitani, kokoaisin osajoukon ystäviäni heittelemään ajatuksia hahmoista ja tarinan kaaresta, kirjoittaisin kaikki suunnitelmat ylös ja puhtaaksi, sekä en pelkäisi kirjoittaa roskaa. Pelko on pahin kaikista vaivoista, taidetta voi tehdä 100% menestysreseptin mukaan, mutta jos pelkää, ei siitä tule mitään.

Lisäksi mietin että jos lopultakin tekisin sen spritesheet-muokkaustyökalun josta olen puhunut vasta 10 vuotta kaikille ketkä ovat jaksaneet kuunnella.

Tehtävien asioiden lista on iso, niin kuin aina tähän aikaan vuodesta. Onneksi maanantaina jatkuu taas 40 viikkotunnin työhommat, ja mitä lähemmäs valoisia aikoja ja kesää päästään, sitä enemmän tunteja täytyy käyttää satulan päällä. Saas nähdä mitä saan valmiiksi asti, mulla on niin hyvä flow blogin ja kotisivun tunkkaamisen kanssa että siitä uskaltaisin jopa odottaa jotain, mutta muiden hommien suhteen en lupaa mitään. Proosan tekeminen vaatisi sen että voisin asemoida itseni samaan tilaan ystävieni osajoukon pyörittämän dadakoneen kanssa, mutta niin kuin konsertit ja muut kulttuuritapahtumat, se ei liene tehtävissä vallitsevissa viirusolosuhteissa.