Meikäpoika sai omnipod-inskapumpun ja dexcom g6-sensorin maaliskuun lopussa

Ajattelin alunperin että tää posti olisi video, ja kuvasinkin muutaman hassun videopätkän joista olisi voinut muodostua osia tästä "MULLA ON PUMPPU" videosta. En vaan kuvannut vakavia videopätkiä, tai mitään mikä ois herättänyt itsessäni uskoa että tästä tulisi järkevä video, joten nyt infodumppaan ajatuksia ja kokemuksia sittenkin blogiin.

Vanha malli oli se, että pistin kahta insuliinia. Pitkään vaikuttavaa perusinsuliinia, sekä nopeasti ja voimalla vaikuttavaa ateriainsuliinia. Perusinsuliinin annostelualgoritmi ei oikeastaan ole näinä 24 diabetesvuotenani auennut mulle. Oon vaan kalibroinut sitä sen mukaan, että lisää jos on liikaa korkeita verensokereita ja vähemmän jos on liikaa matalia. Ateriainsuliinissa on olevinaan jotain hihasta ravistettuja "näin paljon insuliinia per syöty määrä hiilihydraatteja" ja "näin paljon insuliinia laskee näin paljon verensokeria" -vakioita, mutta koska insuliinin annosteluun vaikuttaa ainakin:

• lähihistoriassa tehdyn liikunnan määrä
• suunnitellun liikunnan määrä
• viimeisen muutaman tunnin aikana jo syödyt hiilarit ja jo pistetyt insuliinit
• hormonihommat (ajattelen tässä vain stressin vaikutusta, mutta esim. menkkakierto voi ymmärtääkseni vaikuttaa insuliinintarpeeseen radikaalistikin niillä joilla semmoinen on)
• vuorokauden aika
• kuinka paljon perusinsuliinia on pistetty viimeisen 3 päivän aikana
• taivaankappaleiden asennot

Mitä sitten jos kumpaakaan insuliinia tulee pistettyä liikaa, ja pitäisi esimerkiksi lähteä duunista pyörällä asioille aikataulussa pysyen?

Tervetuloa pumppu

Omnipod on moderni letkuton pumppu. Se kiinnittyy ihoon kuin sensori.

Ennen ihoon kiinnittymistä siihen ladataan korkeintaan 200 yksikkö insuliinia. Pumpun elinikä on 3 päivää + 8 tuntia, joten jos uskoo selviävänsä pienemmällä määrällä insuliinia, ei ole pakko ladata pumppua täyteen. Inskamäärän, jossa jää vähiten insuliinia yli, hakeminen on optimointitehtävä jota en voi väittää kaivanneeni, mutta jota on silti pakko pelata, koska mua on eksplisiittisesti kielletty kierrättämästä ylijäämäinsuliinia seuraavaan pumppuun.

Luulen että pumppu olisi kyllä mahdollista rukata kestämään vaikka viikon, mutta pistospaikka on aivan finaalissa jo kahden päivän jälkeen, mikä tekee 3. päivästä juhlapäivän kun pumpun voi lopultakin siirtää muualle. Pumppuja kuluttamalla syntyy aivan mieletön määrä lääkinnällistä elektroniikkajätettä, mutta onneksi valmistajalla on näille jonkinlainen kierrätysohjelma johon käytetyt pumput saa (pitää) lähettää paketissa, joka tulee pumppujen mukana hoitotarvikejakelusta ja jonka postimaksu on jo maksettu.

Pumppu ei juttele kännykän kanssa. Pumppu juttelee oman, tarkoitukseen pyhitetyn kapulansa, jossa on bluetooth ja android sisällä, mutta joka ei siis missään nimessä tietenkään millään lailla ole kännykkä, eikä siinä ajossa olevaa softaa ole mahdollista portata android-kännyköiden päälle. Pumppu - eikä myöskään kapula - ei juttele sensorin kanssa, koska ovathan sensorin käyttämä bluetooth ja pumpun käyttämä bluetooth tunnetusti täysin yhteensopimattomia protokollia :D

Ateriaprosessi tämän pumpun kanssa toimii niin, että heti kun pystyn arvaamaan montako hiilaria aion vetää naamaani, kaivan kapulan esiin, kerron sille tämän lukeman, katson kellosta verensokerini, kerron senkin kapulalle ja painan "olisipa insuliinia" -nappia. Kapulaan on konfiguroitu aiemmin mainitut hihavakiot (inskaa per hh, inskaa per verensokeri), joiden pohjalta se laskee valistuneen arvauksen paljonko insuliinia tarvitaan aterialle. Lisäksi kapula tietää annosteluhistorian, ja jos elimistössä on suuria määriä jo-vaikuttavaa insuliinia, se tekee verensokerin sarjamurhaamisesta vaikeaa kieltäytymällä pistämästä suuria määriä.

Ilmeisesti medtronic, sekä varmaan uudemmat omnipodit, ja muut modernimmat pumput osaavat annostella automaattisesti boluksen (aterialle tarkoitetun suuremman kerta-annoksen) ilman muuta syötettä käyttäjältä kuin "minä syön nyt ruokaa" ja "minä en syö nyt ruokaa". En tosin tiedä näistä moderneista pumpuista mitään, joten en lähde spleinaamaan niistä.

Sensori

Pumppu on "ihan kiva" päivitys elämääni, dexcom taas nelinkertaisti elämänlaatuni. Aiempi sensorini (libre2) toimi niin, että se kyllä piti isolla skaalalla jatkuvalta näyttävästi verensokeria silmällä, ja piirteli siitä kivoja käppyröitä, mutta kun kiinnosti missä verensokeri tällä hetkellä (kuten hidas sensori asian ymmärtää) menee, piti pysäyttää polkupyörä, kaivaa puhelin esiin, avata sovellus, kirota Abbottin devaajat syvimpään helvettiin kun softan eventloop on taas täynnä, uudelleenkäynnistää sovellus, painaa Scan Sensor - nappia, suorittaa tanssi jossa iphonen nfc-sensori ja libre kohtasivat ja toivoa että sieltä tuli jotain älykästä ulos.

Dexcomin kanssa jos verensokerin tänhetkinen tilanne kiinnostaa, pitää nostaa rannetta ja katsoa Apple Watchin kellotaululla näkyvää lukemaa ja trendinuolta. Ei tarvii edes pysäyttää pyörää.

No okei, on siinä pari muuttujaa, kuten se että kellotaulun verensokeriwidget hukkaa jostain syystä usein arvon tai lakkaa päivittämästä sitä, mihin auttaa se että etsii kellosta täyden Dexcom-sovelluksen. Lisäksi kokemusta vähän häiritsee Apple Watchin clippy-ominaisuudet (" IT LOOKS LIKE YOU'RE PYÖRÄILEMÄSSÄ JA HALUAISIN OLLA SULLE KUIN GARMIN, MUTTA HUONOMPI VAIN. TRACKAANKÖ PYÖRÄILYSI JA PIILOTANKO VERENSOKERISI?", " IT LOOKS LIKE KUUNTELET ÄÄNIKIRJAA TAI HEVIMETALLIA, TÄSSÄ OIS SULLE HUONOMPI OHJAUSKÄYTTÖLIITTYMÄ KUIN LANGATTOMISSA KUULOKKEISSASI ON, TOIVOTTAVASTI KELLOTAULUSSA EI OLLUT MITÄÄN TÄRKEÄÄ INFOA JOKA OLISI KIINNOSTANUT SINUA").

Lisäksi kello kärsii Applen seinähullusta notifikaatti/do not disturb-designista. Jos haluan hiljentää kellon, joka pärisee aina kun telegramissa tapahtuu mitään, dnd valuu päälle kaikkiin apple-merkkisiin laitteisiini. Myös puhelimeen, jonka pitäisi huutaa kovaa jos sensori päättää että oon kuolemassa. Se oli hauska kun yhtenä ensimmäisistä pumppuöistä olin hiljentänyt kellon, ja sitten aamuyöstä puhelin alkoi pitää saatanallista, aina vain pienen hetken kestävää meteliä jota en vielä tunnistanut äänen perusteella. Puhelimen lukitusnäytössä ei ollut mitään merkintää siitä että hän olisi ollut äänen lähde. Lopulta älysin avata dexcom-sovelluksen, joka sitten kertoi että lol oot kuolemassa verensokeriin tai sen puutteeseen, en enää muista kumpaan.

Toki jos dexcomilla olisi tikettijärjestelmä, niin anelisin heiltä voisiko käyttää niitä samoja dnd:n ohittavia elintärkeitä notifikaatteja joita librekin käytti.

Mites toi pyöräily?

Ajoin viime viikonloppuna ekan lähes-satasen tänä vuonna. Kilometrillä 96 tubeless kyllästyi elämäänsä, ja päädyin sakkolenkin sijaan taluttamaan pyörää 1,5km kotiin. Viime vuoden pitkiä ajoja varjosti se, että olin monena kertana mokannut insuliinin niin, että syötyäni aamiaisen, ajettuani ekat 60-80 km, todettuani että jaha verensokeri on 20ssä, pistettyäni pari yksikköä, oon päätynyt bussipysäkille vetämään tärisevin käsin satojen hiilarigrammojen edestä karkkia. Sen takia viime vuoden viimeinen pitkä tulikin ajettua aika sokeripäissään, laskikohan verensokeri kertaakaan alle 15:n.

Viime viikonlopun ajokeikka? Laitoin tuntia ennen lähtöä perustason alemmas, söin jotain perunaruokaa, lähtiessä dexcom valehteli kellolle että oltiin 10.7:ss (vähän nouseva). Pidin tilannetta silmällä, valkeakoskelle päästyäni oltiin laskeuduttu hallitusti jonnekin viiden tienoille. Söin siellä pitsan, annoin sille tosi pienen boluksen (ateriannoksen), jatkoin ajamista, ja totesin vähän ennen Pälkänettä pistäneeni liikaa. Päädyinkö bussipysäkille kädet täristen? No en. Verensokerin ollessa vitosen tienoilla katkaisin pumpusta insuliinin täysin vajaaksi tunniksi, ja jatkoin sitä taas Pälkäneen kirkonkylällä kun oltiin jossain seiskan tienoilla

Huomisen B200 pelottaa hieman, lähinnä koska mulla ei oo kotipitsaa kilometrillä 40, vaan eka safkapaikka on vasta kilometrillä 92, mutta eiköhän siitäkin selvitä pakkaamalla mukaan evästä. Mikael on tosi hyvä ajokaveri, jolle tuntuu turvalliselta sanoa "venaa, nyt joko evästauko tai kuolema". Lisäksi se mitä tyyppi teki viimeksi pitkälle päiväreissulle lähtiessämme aamiaiseksi toimi aika hyvin, eiköhän hän keksi siis hyvää aamiaista huomisellekin.